Sukunimen historiaa
Toiviainen ei kuulune kaikkein vanhimpien sukunimien joukkoon. Vanha se silti on, ilmeisesti keskiajan lopulta. Uuden ajan alettua Lapista 1500-luvulla tehdyt merkinnät henkilönimestä Toivia ja sen muunnoksista eivät johtaneet sukunimen Toiviainen syntymiseen siellä. Sitä vastoin sukunimeltään Toiviaisia asui samalla vuosisadalla ainakin Viipurin Karjalassa (Viipuri, Jääski, Ruokolahti) ja Savossa (Mikkeli, Sääminki, Jännevirta).
Vuosisadan lopun Toiviaisista on Laatokan Karjalassa vain kaksi merkintää, mutta seuraavalla vuosisadalla - nimien selkiintymisen ja tilastojen tehostumisen myötä - heitä asui Hiitolan, Kurkijoen ja Jaakkiman pitäjissä useita kymmeniä perheitä. Niinpä Toiviais-tutkijat pitävät sukuaan laatokankarjalaisena.
Toiviaiset hävisivät aikanaan Savosta, mutta jättivät itsestään muiston muutamina paikanniminä: Toiviaisen järvi, Tuli-Toiviainen (järvi) ja Toiviaiskylä Kiuruvedellä sekä Toiviaisenmäki, Iso Toiviainen ja Pieni Toiviainen-nimiset lammet Suur-Savossa.
SUKUNIMEN KIRJOITUSMUOTOJA VANHOISSA ASIAKIRJOISSA
1468 Toifuan, 1544 Toiffuo, 1592 toiffuiainen,1597 Toijwiainen, 1645 Toiwiainen,1720 Tåifviain,
1721 Toifwia, 1744 Thoiwiain, 1746 Toiwjain ja 1754 Tåiwijain jne..
TARKOITTAAKO SUKUNIMI JOTAIN?
Sukunimen merkitys ja alkuperä on aina kiinnostava. Paitsi nimitutkimus myös suvun omat tutkijat ovat mietiskelleet nimen muotoumista ja sen merkitystä. Nimitutkimus on sijoittanut Toiviainen-sukunimen nk. Toiva-sukunimiperheeseen. Toivia tai Toivio on ollut varsin yleinen miehennimi Kemin Lapissa 1500-luvulla. Lappiin ei kuitenkaan syntynyt sukunimeä Toiviainen
Toisenlaisen teorian sukunimen synnystä on esittänyt Jaakko Toiviainen (1917-1981). Hän kertoo saaneensa suomenkielen opettajaltaan tietää, että sukunimi Toiviainen merkitsee miestä, joka on käynyt toiviaisissa eli pyhiinvaelluksella eli toivioretkellä.
Romanttiselta vaikuttavassa toivioretki-selityksessä voi kuitenkin olla perääkin, sillä laatokanpurjehduksen historia osoittaa sulan aikana pidetyn yhteyttä mantereelta mm. Valamon ja Heinsimän luostareihin. Tätä voitiin hoitaa ainoastaan merikelpoisilla laatokanveneillä, eivätkä ne olleet jokamiehen omaisuutta.
Sukututkija Jaakko Toiviainen päätteleekin, että 1300-luvulla Tiuralassa elänyt laatokanpurjehtija, joka seurakunnallisena tehtävänä tai muista syistä kuljetti pyhiinvaeltajia Valamon luostariin toiviaisiin, sai siitä syystä sukunimekseen Toiviainen.
Selitykset ovat mielenkiintoisia, mutta jättävät tutkimukselle edelleenkin tilaa.
Lähde: Toiviaiset - suku Karjalan meren rantamilta, Toiviaisten sukuseura 1998